03 joulukuuta 2016

Vilna 72 tunnissa!

Me olimme koko perheen voimin yhdistetyllä työ- / lomamatkalla Vilnassa. Täytyy sanoa, että vaikka Mikon työmatkat tuntuvat välillä raskailta, niin on niistä paljon iloakin. Koko perheelle. Mikään ei piristä niin paljon kuin irtiotto kotirutiineista. Rakastan hotellielämää; taiteiltua vessapaperia (joka kertoo minun mielestä hotellin hyvästä siisteydestä), ja siitä ettei mitään turhaa ole ympärillä - ainoastaan tarvittavat tavarat. Toki huonesiivous, sekä valmis aamiainen ovat aina plussaa!

Tässä pikainen matkaopas niille, jotka miettivät edullista, turvallista ja lähellä olevaa matkakohdetta.
Vilna 72 tunnissa!

 Nuku: Radisson Blu Vilnius
- kongressihotelli, joka taipuu hyvin myös perhelomalle
- lapsiystävällinen ja hyvä palvelu
-tilavat huoneet
- leikkipaikka hotellin omassa ravintolassa
- loistava lokaatio

 Syö: keskusta alue & kauppakeskukset
- Vilnan keskusta on täynnä ihania tunnelmallisia kahviloita
- me pidimme Radissonin oman keittiön ruuista, joista sai tilaamalla myös lastenannoksia listan ulkopuolelta
- kauppakeskuksista löytyy ravintoloita "lapsille" leikkipaikkoineen

 ❤ Näe ja koe: Vilnan joulumarkkinat, tv -torni, kauneushoitolat
- Vilnan joulumarkkinat (Cathedral Square) on koko perheelle sopiva vierailukohde
- Vilnan tv-tornista avautuu kauniit näköalat pitkälle, samoin Radissonin Skybarista
- Vilnassa on paljon pieniä, edullisia kauneushoitoloita. Ainakin hygieniataso sekä tieto-taito olivat kohdillaan Radissonin omassa Maria Galland hoitolassa

 ❤ Shoppaile: kauppakeskus Akropolis
- kauppakeskus Akropolis on loistava kohde lasten kanssa liikkuessa. Sieltä löytyy muotia, koruja, kenkiä, lastenvaatteita, leluja, iso ruokakauppa...jne. Lisäksi Akropoliksessa on luistinrata, leikkipaikka sekä elämyksellinen Delano -ravintola koko perheelle

Yritin ennättää ottaa kuvan kun huone on vielä siisti...❤ .

Tänä vuonna juhlimme hääpäivää Vilnassa .

Radissonin aamupala-pannukakkuja on vaikea lyödä kotona paremmaksi :).


26 marraskuuta 2016

Pian ilmassa!

Täällä sitä taas liimataan tarroja lentokoneessa. Maximus nukkuu sylissä, ja konetta korjataan pienen sähkövian vuoksi. Mikolla on työmatka Vilnaan edessä, ja saimme yhdistettyä tähän pienen perheloman. Ihanaa! Pian lennetään .






24 marraskuuta 2016

Happy Thanksgiving!

Minun sähköpösti ja facebook tulvivat Black Friday -mainoksia. Tuntuu siltä, että tämä kauppapäivä on parissa vuodessa rantautunut rytinällä Suomeen. Sinänsä hassua, koska meillä ei juhlita kiitospäivää. Minun kalenterissani olisi kyllä tilaa kiitospäivälle . Joulu tuntuu usein niin kiireiseltä ajanjaksolta kaikkine järjestelyineen, että melkein nautin enemmän joulun odotuksesta kuin itse juhlapyhästä. Kiitollisuuden aiheita on niin monia, että mielelläni kokoontuisin nämä mielessä lounaalle lähimpien kanssa. Ennen joulua. Ilman mitään ylimääräistä .  Ehkä meillä juhlitaan ensi vuonna kiitospäivää alkajaisiksi perheen kesken.

Tänä vuonna Mikko oli työmatkalla, ja me muut lounastimme lihapullia perunamuusilla. Mikon työmatkat ovat välillä sellaisia päiviä, etten ennätä laittaa ruokaa. En ole suuri einesten ystävä, mutta Stockmannin Herkun lihapullat ja muusi maistuvat melkein kotona tehdyiltä. Ensi vuonna sitten kalkkuna!

Viimeisessä kuudessa vuodessa olisi paljon kiitettävää; kaksi ihanaa lasta, yksi ihana aviomies, ensimmäinen yhteinen koti Mikon kanssa Espoossa, oma talo (myös Espoossa), hyvässä kunnossa olevat neljä isovanhempaa, välittävät ystävät ja läheiset, Mikon ja minun mukavat työt, yhdessä tehdyt matkat, yhdessä kerätyt joka iltaiset lelut ja leivänmurut lattialta... kaikki. mikä tekee arjesta elämisen arvoisen .

"When you love
what you have
you have everything
what you need"

22 marraskuuta 2016

Maidolla?

Olen kahtena aamuna peräkkäin kaatanut jogurttia maidon sijasta kahvikuppiin... S -ryhmän maustamattoman jogurtti-purkin desing on kyllä täysin epäonnistunut ;). Onneksi meillä on kaksi jääkaappia, jotta pystyin siirtämään jogurtin mahdollisimman kauas maidoista. Ajattelin tehdä jo eilen niin, mutta totesin että eihän kukaan samaan halpaan kahta kertaa mene. Ja ja, täytyy käydä jatkossa aikaisemmin nukkumaan, että aamulla erottaa purkit toisistaan :). 



Niin tai näin, nämä pimeät aamut sekoittavat tämän mamman pään. Valkoisten päivien jälkeen tämä vuodenaika todellakin tuntuu taas rankalta. Onneksi näin joulun alla on paljon ohjelmaa tarjolla lapsille, joka piristää äitiäkin. Tänään meidän suunnitelmissa on suunnata pitkästä aikaa uimahalliin uimaan koko perheen voimin. Emme ole käyneet vauvauinnissa enää viime kevään jälkeen, joten uintireissut ovat jääneet harvoiksi. Ne ovat kuitenkin hetkiä, joista koko perhe nauttii, eikä kenenkään puhelin keskeytä vesileikkejä .

Mukavaa päivää murut!

20 marraskuuta 2016

Meidän matka

Eilen aamulla olimme ihanissa, lumissa maisemissa ja tänään jo vesisateessa. Meidän loma meni aivan liian nopeasti! Kävimme pulkkailemassa, rakensimme lumihevosia, ja askartelimme mummin kanssa. Matkan kohokohta taisi olla joulupukin luona vierailu, jolle Silkki kertoi hienosti, että on tullut Espoosta asti katsomaan pukkia. Ja hän on kaksi vuotta. Ja toivoo pukilta purkkeja (muovailuvahaa) . Olin tosi yllättynyt siitä, ettei Silkki pelännyt joulupukkia. Hän lähinnä ihmetteli miksi pukilla oli niin suuret kengät :).

Lentomatkat menivät tosi hyvin, vaikka paluulento hieman viivästyi koneen juuttuessa lumikinokseen. Silkki luki turvaohjetta ensimmäiset kymmenen minuuttia, ja keskittyi sen jälkeen tarrojen liimaukseen ja eväiden syöntiin. Max puolestaan söi ja nukkui, sekä hääräsi kaikella minkä käsiinsä sai. Omasta puolestani tuli testattua, että valkoinen paita ja kaksi lasta, sekä suklaamuffinssi ja kahvi ovat huono yhdistelmä ;).



Tämä Bébé au lait´n imetyssuoja kulkee edelleen mukanani. Se on yksi parhaista vauva-ajan ostoistani! Riittävän iso suoja, joka antaa rauhaa ja yksityisyyttä ahtaissa tiloissa. Mama lves!




Hehe, kuka sanoi että liikkuminen kahden lapsen kanssa on vaikeaa?! Se vaatii vain hiukan luovuutta ;)! Lentokentän "tuplarattaat" .

16 marraskuuta 2016

Lasten kanssa matkalla

Tiukka pakkausprojekti on nyt pulkassa, ja kassit ovat valmiina Rovaniemelle lähtöä varten. Ennen pakkasin viimeisiä vaatteita pyykkinarulta kun taksi kaartoi pihaan. Lasten kanssa matkustaminen on riittävän hikistä puuhaa ilman viime hetken kiirettä, joten nykyään pyrin saamaan laukut valmiiksi jo edellisenä iltana. Matka alkaa lasten kanssa jo koti-ovelta - joten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 

Kaksi pikku apulaista olivat avuliaina pakkaamassa laukkuun omia tärkeitä tavaroitaan, ja samalla purkamassa kaikkea turhaa. Hehe, toivon vain että mitään oikeasti tärkeää ei päässyt livahtamaan pois laukusta valvovan silmäni ohi.


Meidän lento lähtee klo 13.15, joka on juuri sopiva päiväuniaika Maxille. Silkille on mukana uusi tarrakirja, sekä eväitä lentomatkaa varten. Luulen että näillä lentomatka sujuu ongelmitta.

Mukavaa päivää!

15 marraskuuta 2016

Kerhotyttö

Kiva kuulla, että kerho sujuu noin ihanasti :) Miten toteutit tuon 3 viikon tutustumisen. Olitko itse mukana kerhossa osittain/kokonaan vai oliko Silkki lyhyempiä aikoja kerhossa?

Kiitos kaikille kysyneille, meillä on siis kerho lähtenyt sujumaan hyvin. Se on ollut kieltämättä helpotus minulle, mutta ennen kaikkea ilo Silkille itselleen .

Meillä meni kolmisen viikkoa kauemmin kuin suurimmalla osalla kerholaisista totutella uuteen asiaan. Ensimmäisellä viikolla sovimme kerho-ohjaajien kanssa niin, että olin mukana kerhossa - mutta istuin taustalla. Aina kun Silkki haki minusta turvaa, ohjasin hänet lempeästi mutta päättäväisesti kerho-ohjaajien luo.

Seuraavilla viikoilla kehossa aloitettiin ulkoilu (kerho kestää kaksi tuntia, joista ensimmäinen tunti ulkoillaan ja toinen leikitään sisällä). Sovimme niin, että Silkki ulkoilee ja yrittää ulkoilun päätteeksi jatkaa sisälle leikkimään, mutta tulen varmuudeksi häntä hakemaan ensimmäisen tunnin päätteeksi. Itku tuli pienellä aina siinä kohtaa kun olisi pitänyt siirtyä sisälle leikkimään, ja hän palasi pari viikkoa kerhon ovelta kotiin. Lohdutin häntä aina, ja toistin niin monta kertaa kun tarvitsi, että; Ei haittaa jos itkettää, se menee ohi ja helpottaa. Ja kyllä sinä vielä onnistut. Kerhossa on tosi kivaa kun pääsee leikkimään... jne.

Kolmannen viikon jälkeen Silkki tuli jotenkin tutuksi kerhoilun kanssa, ja alkoi uskaltaa luottaa ohjaajiin. Hän uskaltautui menemään sisälle, ja ohjaajat antoivat hänen jäädä fiksusti istumaan eteiseen - kerhohuoneen ovi avoinna. Ohjaajat kävivät aina pienen hetken päästä kysymässä tulisiko myös Silkki leikkimään. Ja jossain kohtaa hän lopulta rohkeni. Ja voi sitä onnistumisen riemua, kun tulin häntä hakemaan. Silkki heittäytyi nauraen selälleen kerhon lattialle 
. Hän oli niin onnellinen! Se oli hänelle valtava ponnistus, mutta itse hän lopulta rohkaistui kerhoilemaan kun aika teki tehtävänsä. En voisi olla ylpeämpi hänestä .

Vauhdikas kuva, mutta niin on pieni kerhotyttökin .

Silkki on luonteeltaan "ajattelija", ja luulen että sellaisen lapsen kohdalla uudet asiat vievät enemmän aikaa. Hänen täytyy omalla tavallaan rauhassa ymmärtää se mitä häneltä odotetaan, ja saada aikaa totutella uuteen asiaan. Henkilökohtaisesti en näe sitä ollenkaan huonona asiana, vaan päin vastoin  vahvuutena, sekä kykynä hahmottaa jo suuriakin kokonaisuuksia. Lapset ovat erilaisia .

14 marraskuuta 2016

Tähtiä, tähtiä, tähtiä!


Hmm. Ja minä kun luulin olevani ajoissa jouluostoksilla! Ikean joulukoristeet tulivat reilu viikko sitten myyntiin, ja ajoin heti lauantaiaamuna Ikeaan ostoksille. Olisin ostanut pari uutta isoa joulutähteä olohuoneen ikkunoita somistamaan, mutta "tähtilaatikot" olivat jo tyhjiä! Luminen sää on tainnut saada muutkin jouluintoilijat liikkeelle ajoissa .  Jos kuitenkin haaveilet kauniista isoista joulutähdistä ikkunoihin, niin kannattaa suunnata Ikeaan heti tulevana perjantaina. Silloin näitä kauniita tähtiä saapuu lisää myyntiin, mutta kyselijöitä on ollut paljon, joten kannattaa olla nopea .

Me olemme lähdössä minilomalle Rovaniemelle, joten meidän täytyy varmaan ajaa lauantaina kentältä suoraan Ikeaan ;)!

Olen muutaman ystävän kanssa etsinyt kaksivuotiaalle sopivaa joulukalenteria, joita on aika harvassa. Ikeaan oli tullut myyntiin kätevä joulupussi-kalenteri, jonne on kiireisenkin vanhemman helppo sujauttaa pieniä yllätyksiä lapselleen. Aika kiva ja helppo tapa tehdä omalle lapselleen sopiva kalenteri.

13 marraskuuta 2016

Isänpäivä ♥

Tässä on meidän universumin supersankari .



Meidän oma Kapteeni Amerikka, joka on vannoutunut huolehtimaan meistä. Hän on mies jolla on paljon supersankari -kykyjä. Hänellä on suuret halit ja hauskat leikit. Hän jaksaa kantaa perheen pienimpiä loputtomasti, ja poistaa pienet ja suuret murheet. Hän jaksaa naurattaa kun meitä muita jo väsyttää. Hän on minun mies, ja meidän isi. Tykkäämme sinusta kovasti!

Paljon onnea isi!

11 marraskuuta 2016

Kuuntele, ymmärrä, kannusta.

Voi apua, miten voi olla mahdollista, että minun ihana kaksivuotias saa minut melkein suuttumaan 10 sekunnissa?! Ja seuraavassa kädenkäänteessä tuntemaan itseni typeräksi, hänen lohduteltua "äiti älä huoli turhasta, katso taivaan lintuja...".

Jos minun pitäisi kuvailla Silkkiä, sanoisin että hän on herkkä, huomaavainen, iloinen ja erittäin kiltti tyttö. Rauhallisempi kuin minä. Pidän häntä tosi ajattelevaisena ja järkevänä pienenä ihmisenä, vaikka ikää hänellä on vasta reilut kaksi vuotta. Silkki on mielellään avuksi, ja hänestä on tosi tärkeää kun pyydän häntä auttamaan joissakin omissa jutuissani, esimerkiksi hakemaan minulle jotain. Samalla kuitenkin koen, että meillä on tällä hetkellä haastava vaihe menossa siinä mielessä, kun en aina pysty täyttämään pienen omia toiveita. Esimerkiksi ottamaan syliin, juuri silloin kun hän haluaisi (usein Max on silloin sylissä) tai päästämään häntä ulkoilemaan ilman hanskoja. Silloin Silkki osaa heittäytyä todella yhteistyökyvyttömäksi. Usein saan hänet unohtamaan pettymyksen keksimällä muuta ajateltavaa (lue lupaan hänelle pastillin kun vaatteet ovat päällä...vuoden "äiti" ;)). Kuulostaako tutulta? Luulen että tämä on sitä uhmaikää parhaimmillaan.

Olen aika tiukka äiti. Tai sanotaanko että annan paljon vapauksia, mutta vain tiettyjen raamien sisällä. Annan Silkin valita ja ehdottaa itse mitä tekisimme, minkä kirjan lukisimme, mitä puetaan päälle jne... aina kun mahdollista. Mutta niin kuin kaikki tietävät, ulkoillessa on pakko huomioda sää, joka on taas vanhemman vastuulla. En tiedä mikä olisi kasvatuksellisesti oikein, valita helpoin ja yksinkertaisin vaihtoehto kun lasta keljuttaa? Vai pystyykö kaksivuotias ymmärtämään selitettyjä syy ja seuraus suhteita? Kuinka te olette toimineet?

Olisi niin ihanaa toimia oikein, ja kasvattaa lapsesta ennätys ajassa rajoja koettelevan uhmaiän ylittänyt kullannuppu. Tähän saakka olen yrittänyt luovia; kuuntelemalla, ymmärtämällä ja kannustamalla. Antamalla vastuuta, ja myös palautetta. Ja jos jokin asia on mennyt hankalaksi, olen antanut ko. asialle aikaa.

Jokainen mielipaha meillä aina halitaan ja suukotellaan unohdetuksi.
Ja tämän ihanuuden kanssa on hyviä hetkiä miljoona kertaa enemmän kuin haastavia .

10 marraskuuta 2016

Lämpöä talveen!


Tässä on meidän talvihaalarikattaus tälle talvelle. Silkillä on tanskalaisen merkin Mini A Ture´n toppahaalari, ja Maxilla toisen tanskalaisen merkin - Molo´n haalari. Ostin alunperin myös Silkille Molon puvun, mutta meidän pienelle vilukissalle se ei riittänytkään lämmikkeeksi asteiden mennessä miinukselle. On maailman tylsintä riisua viluinen lapsi ulkoilun päätteeksi, joten hankin samoin tein tämän toisen puvun. Mini A Ture on minulle uusi merkki, ja tämä on meille ensimmäinen vaate kyseiseltä merkiltä. Olen kuitenkin supertyytyväinen ostokseeni, sillä nyt meillä ulkoilee punaposkinen ja lämmin tyttö. Ostin Silkille koon 92 puvun, joka on merkitty kaksivuotiaan kooksi. Silkkis on aika hyvänkokoinen kaksivuotias, mutta ilokseni puku oli juuri sopiva. Lahkeensuissa olevat kumiresorit pitävät lahkeet hyvin paikallaan, ja liukas sisäpinta helpottaa liikkumista. Muhkean puvun alla emme ole vielä tarvinneet välikerrastoa, joka nopeuttaa pukemista huomattavasti kun puettavia on kaksi.

Max puolestaan on sellainen lämpöpatteri, että Molon puku on ollut hänelle juuri sopivan lämmin. Kuulin myös muutamalta äidiltä, että Pomp de Lux´in haalarit olisivat lämpöisiä haalareita viluisille lapsille, samoin kuin kotimaiset Reimatecin puvut .


Mikä haalari teillä on pitänyt lapset lämpiminä talven pakkasilla?

09 marraskuuta 2016

Jyrkänteen reunalla?


Millaiseen maailmaan heräsinkään tänä aamuna?! Olin niin varma siitä, että Hillary Clinton olisi voittanut yöhön saakka kestäneet vaalit - että minun on vaikea toipua Trumpin riemuvoitosta. Onhan Trump mittapuullani loistava liikemies ja hänen vaalikampanjanjassa myös tärkeitä teemoja, mutta se tapa millä hän on tuonut asioita esiin on ollut karkea ja tyly. Ennätin kuunnella alun Trumpin voiton jälkeisestä puheesta, ja mielestäni se kuulosti aivan eri miehen puheelta, joka jopa kehui Clintonia tekemästään kovasta työstä Yhdysvaltojen eteen. 

Ja ja, suurissa muutoksissa katse kannattaa usein suunnata eteenpäin. Kansa on puhunut, ja luulen heidän halunneen muutosta. En usko että Trump tulee todella tekemään mitään tyhmän harkitsematonta, jolla olisi Suomea tai muuta maailmaa koskettavaa vaikutusta. Ainakin toivon niin. Jos Trump ei pysty täyttämään Yhdysvaltain presidentin roolia, sen merkittävässä tehtävässä, en usko että siihen menee kauaa kun kansan kannatus alkaa rakoilla. Ihmiset toivovat pian paluuta turvalliseen ja toimivaan politiikkaan. Luulen niin :).


Mitä mieltä te olette tämän aamun uutisista?

06 marraskuuta 2016

Talvi tuli Suomeen!

Talvi tuli Suomeen, ja meillä on edelleen terassikalusteet sekä grilli ulkona lumen alla...mutta niin ne taisivat olla myös viime vuonna. Vauhdikas syksy on siis takana :). Kaunis kiitos kaikille kuulumisia kysyneille; meille kuuluu pelkästään hyvää (jos ei lasketa mukaan lelutraktoriin kaatumista - löin pääni betoniseinään, tai piparkakkumuottiin astumista - josta on muistona tähden muotoiset roikkuvat nahkapalat kantapäässä). Seuraava kotiprojekti onkin lelujen säilöminen kauniisti sekä turvallisesti .

Silkistä on kuoritunut syksyn aikana oikea helmi-kerholainen. Olen niin ylpeä hänestä, että näin pieni tyttö voitti pelkonsa. Kannustamisella ja etenemällä lapsentahtisesti, meidän pieni tyttö uskalsi kolmen viikon harjoittelun jälkeen itsenäisesti kerhoon. Taputan myös itseäni olkapäälle siitä, että jaksoin olla kannustava ja lohdutella sinnikkäästi vaikka jouduimme alkuun lähtemään kerhosta kesken pois. Se todellakin palkitsi, sillä nykyään meillä ikävöidään kerhoon jos se jostakin syystä jää välistä .

Kiirettä syksyyn ovat myös tuoneet Mikon miljoona työmatkaa, sekä hänen aiottua aikaisempi valmistuminen koulusta. Nytkin Mikko istuu sohvalla hiomassa lopputyötä, ja minä taas vierashuoneessa oman koneen ääressä. Hehe, ja kyllä - edelleen tästä huolimatta meidän parisuhde voi hyvin ;). Yksi avain onneen on se, että kiireenkin keskellä minä haluan jutella kaikesta. Olen sitä mieltä, että perhe on kaikista tärkein tiimi ja voimavara, vaikka töissä tai koulussa olisikin tuulista .

Tuulesta puheen ollen, meidän perheen uusi talviharrastus on pulkkailu. Toivottavasti te olette myös nauttineen lumisista keleistä. Suomi on niin kapea maa, että säärintamat saattavat vaihtua hetkessä. Täällä onkin siis otettu ilo irti näistä valoisista valkoisista päivistä.



Pikku-pulkkailijat. Maximuksen alle ei mahtunut enää karva pulkkaan. Mihin minun vauva katosi... :)!?


22 elokuuta 2016

10 minuutissa kauniiksi

Pakko sanoa, että kauneudenhoidosta ja meikkaamisesta tulee paljon mielenkiintoisempaa kun siihen käytettävä aika on rajallista. Saan omista aamuistani irroitettua yleensä kymmenen minuuttia hiustenlaittoon sekä meikkaamiseen yhteensä. Siinäkin ajassa taapero ennättää tyhjentää allastason alalaatikon, sekä kinastella kuolaavan pikkumiehen kanssa ruseteista jotka ovat vaarassa joutua parempiin suihin. Ah, ja joskus maailmassa minulla oli aikaa vaikka muille jakaa, ja puunata naamaa monta tuntia....

Tässä siis muutama tehovinkki helpottamaan kiireisiä aamuja:

❤ pese ja föönaa hiukset illalla
Omaa ajankäyttöäni helpottaa suunnattomasti jos kuivaan hiukset pesun jälkeen illalla. Ennen hiustenkuivausta levitän kasvoilleni yövoiteen, ja hiuksiin muutaman tipan öljyä, jolloin hiustenkuivaimesta tuleva lämpö imeyttää sekä voiteet kasvoille, että öljyn hiuksiin paremmin. Yleensä nukun hiukset löysällä nutturalla öisin, jolloin latvat taipuvat luonnostaan loiville kiharoille kun löysään ponnarin.

❤ jätä kasvojen aamupesu väliin
Etenkin talvisin, ja ihon ollessa kuiva voi kasvojen aamupesun jättää huoletta väliin, mikäli et tarvitse kylmää vettä herätykseen. Huolellisen illalla tehdyn meikin poiston, ja yövoiteen jäljiltä iho on normaalisti puhdas ja kosteutettu meikkiä varten, eikä aamupesulle tällöin ole varsinaisesti tarvetta.

❤ satsaa kulmakarvoihin
Meillä vaaleahiuksisilla myös kulmakarvat ovat usein vaaleat. Kulmakarvat luovat kuitenkin kasvoille raamit, ja ainakin minä näytän ilman niitä...noh, paljaalta. Yritän kerran kuussa laittaa kestovärit kulmakarvoihin ja ripsiin, sekä nyppiä kulmakarvat kerralla siistiksi. Se nopeuttaa valtavasti aamuja kun niin sanottu pohja on kunnossa.

❤ huulipuna piristää väsyneenkin hymyn
Nopea huulten rajaus ja puna huuliin tuo piristystä ilmeeseen, vaikka yö olisi mennyt kehnommin. Huulikiiltoa joutuu usein lisäilemään, mutta hyvä huulipuna pysyy huulilla pitkään ja kosteuttaa samalla huulia. Vinkki! Laita huulipuna ennen aamukahvia, ja väri tasoittuu luonnostaan juodessa. Tällöin ei tarvitse tuhlata kalliita minuutteja punan tasoitteluun.

❤ tee se mitä aiot tehdä kerralla
On ajankäytöllisesti paljon tehokkaampaa meikata kasvot kerralla kuntoon, ja sukia hiukset ojennukseen. Ainakin omalla kohdallani päivät ovat niin kiireisiä, että en ehdi korjailemaan meikkiä tai hiuksia päivän aikana. Korkeintaan suihkaisen hiuslakalla karanneet karvat takaisin ojennukseen. Kuitenkin hyvän mielen tuo edes vähän huoliteltu ilme ja siistit hiukset. Joten, varasta ne minuutit kerralla jotka haluat itseesi käyttää :).


Koska...olet sen arvoinen :).


17 elokuuta 2016

Pikkuinen kerholainen

Silkki aloitti kerhon tiistaina. Minä olin niin innoissani pikkuisen puolesta, että heräsin aivan liian aikaisin, ja sain odotella sängyssä että vieressä nukkuvat lapset heräävät. Me syötiin aamupala kolmestaan (Silkki syö nykyään Weetabix -paloja puuron sijaan, puuro ei maistu taaperolle), ja puettiin ensimmäisen kerhopäivän kunniaksi lempparimekko päälle. Silkkis pakkasi kerhoreppuun pienet eväät ja tossut mukaan, sekä vaihtopöksyt. Minä ja Max saateltiin innokas Silkki kerhoon .

Nyt ensimmäisellä kerralla kerho oli vain tunnin mittainen tutustumiskerta, ja kerholaisista oli vain puoli ryhmää paikalla (neljä lasta - tytöt). Me äidit saimme olla puolisen tuntia paikalla ja katsella miten lapset tarttuvat leluihin, sekä tutustuvat paikkaan. Kaikki näytti tosi hyvältä ja pian kerhotädit sanoivat, että äidit voivat lähteä seuraavaksi puoleksi tunniksi pois. Jätin hyvillä mielin Silkin leikkimään prinsessan linnalla, mutta vähän aavistelin että jokin on pielessä...

Sain keväällä ohjeen, ettei pienelle kannata liikaa kertoa kerhosta, jotta hän ei ala etukäteen jännittämään. Mutta nyt jälkikäteen näitä ohjeita noudatettuani, näen oman virheeni. Silkki tarvitsee aikaa asioiden sulatteluun. Minun olisi pitänyt kertoa kerhosta hänelle vielä miljoona, miljoona kertaa enemmän. Niin monta kertaa, että Isabel olisi varmasti tiennyt miksi kerhoon mennään ja mitä siellä tehdään, ja missä äiti on. Niin monta kertaa että olo on varmasti turvallinen . Nyt pikkuinen oli alkanut lähdettyäni itkemään, ja itkusta ei tullut loppua ennen kuin menin hakemaan hänet. Arrrgh, olen niin vihainen itselleni etten luottanut omaan vaistooni tässä asiassa. Onneksi tiedän nyt mikä meidän kohdalla meni pieleen, ja toivon että saamme asian pian korjaantumaan.

Tarinan opetus on se, että aina aina aina ja ikuisesti - luota omaan vaistoosi. Sinä tiedät mikä lapsellesi on parasta, ei kolmekymmentä vuotta virassa ollut tai alan oppikirja.

Omaan vaistoon perustuu aina se kaikki oma tietämys, ja kokemus mikä sinulla asiasta on. Ja se tietty tunne vatsanpohjassa kertoo usein enemmän kuin miljoona hyvää tarkoittavaa neuvoa.

Pikkuinen kerholainen, uusi yritys ensi kerralla  :)


10 elokuuta 2016

Kaksi vuotta äitinä

Pian minulla tulee täyteen kaksi vuotta äitinä. Olen viettänyt elämäni parhaat, ja myös rankimmat hetket kaula-aukoista venytetyissä topeissa ja juuri sopivasti kulutetuissa legginseissä. Usein niitä on somistanut myös pari maitotahraa, sekä pari puklua ennen kuin olen ehtinyt paitaa vaihtaa . Tai ainahan paidan ehtisi vaihtaa, muta prioriteetit ovat olleet jossakin muualla. Rakastan elämääni ja äitiyttä, vaikka välillä olo on tuntunut siltä että olen jumissa kotona imetyksen ja lastenhoidon parissa. Aika on kuitenkin rajallinen luonnonvara, ja jälkikäteen mietittynä jokainen hetki on kiitänyt nopeasti ohitse.

Kaksi vuotta sitten minusta tuli äiti. Ennen äitiyttä en ole ollut äidillinen persoona, enkä ole aikaisemmin nähnyt itseäni äidin roolissa. Tuntuu kuitenkin siltä, että odotuksen aikana minusta on kuoriutunut luonnostaan oikea kanaemo. En voisi kuvitella itseäni täysipäiväiseksi äidiksi seuraavaksi vuosikymmeneksi, mutta äidiksi ja uranaiseksi kyllä. Juuri tässä järjestyksessä. Työt ja äitiys parhaimmillaan tukevat molempia rooleja, ja saavat arvostamaan suuremmin molempia ammatteja. Toivottavasti balanssi tähän löytyy sitten kun omalla kohdallani on aika palata töiden pariin.

Monessa asiassa joiden ajattelin menevän erilailla, olen erehtynyt. Ajattelin, että minä ja Mikko käydään elokuvissa, syömässä ja treenaamassa yhdessä. Elokuvissa emme ole käyneet kertaakaan yhdessä, ja syömässä vain ystävämme häissä. Joissa oikeastaan Mikko söi, ja minä haistoin ihanan pihvin tuoksun ennen kuin ajoin imettämään Maxia (joka ei huoli tuttipulloa). Lenkillä me olemme käyneet kahdestaan ainakin kaksi kertaa. Vautsi ;)! Mutta tiedättekö mitä? Se ei haittaa. Ei todellakaan. Sillä nuo niin sanotut menetetyt hetket ovat juuri niitä asioita jotka tekevät suhteesta vahvemman.

Vauva, ja lapset muuttavat elämää. Se on varmaa. Suunnitellut lastenkasvatus menetelmät voi lentää suoraan ikkunasta ulos, jos ne eivät oman lapsen kohdalla toimikaan. Me ei Mikon kanssa olla kovin hyviä riitelemään, mutta kun Silkki syntyi tuli meillä kinaa ihan pienistäkin asioista. Sanoisinkin että se on vapauttavaa, jos pystyy hyväksymään sen, että; Hei me olemme nyt vanhempia, ja lapset tulevat hetkeksi meidän kahden välisen suhteen edelle. Meidän riitely loppui siihen ja silloin kun toista meistä on harmittanut, on toinen tsempannut. Tietysti jokainen parisuhde tarvitsee yhteistä aikaa toimiakseen, mutta se ei haittaa jos kirja ja sohva vie voiton...tiedätte kyllä miltä ;).


Ilman meikkiä ja superfinni otsassa. Tältä näyttää äiti 2 -vee  .



09 elokuuta 2016

Pikkuinen "iso" tyttö ♥

Voi hyvät hyssykät, että sitä voi olla kiinni omassa lapsessaan. Tilasin eilen illalla nimilaput, sekä eväsrasian Silkin kerhon aloitusta varten. Kerhon aloitus, joka on parin harjoittelukerran jälkeen, kaksi kertaa viikossa - kaksi tuntia kerrallaan, jännittää tätä äitiä niin paljon! Voin vain kuvitella, miltä oman rakkaan päiväkodin aloitus tuntuukaan... Olen varma siitä, että Isabel pärjää ja viihtyy kerhossa hyvin. Muutaman kerran hän tarvitsee tutustumiseen sekä totutteluun, jotta olo on turvallinen. Sen jälkeen kerhoilu alkaa varmasti sujua. Ja minun tehtävä on kannustaa pientä siihen .

Silkki tuntuu niin isolta tytöltä jo, kun hän leikkii, puhuu ja touhuaa itsekseen. Oivaltaa asioita, vitsailee ja nauraa. Ihana huumorintaju ;)! Toisinaan taas hän tuntuu vielä niin pieneltä...vastahan me olimme perhelomalla Portugalissa ja pikkuinen istui vain sylissä, eikä osannut puhua sanaakaan. Täytyy sanoa, että jos kaksi vuotiaalla on uhmaa, niin on oma olokin välillä ristiriitainen. Puolet minusta haluaisi jäädä nauttimaan näistä vauva-hetkistä, ja toinen puoli odottaan innoissaan mitä huominen tuo tullessaan. Onneksi Max tulee perässä, ja pehmentää näitä kasvun paikkoja olemalla vielä pieni, mutta vauhdikas vauva.

Valtavasti tsemppi-haleja kaikille teille, joilla päiväkoti tai kerhoilu alkaa :)!

Ihanat pehmeät kädet, maailman parhaalta tuoksuva niska ja polvet hiekassa niin kuin pienellä tutkimusmatkailijalla kuuluukin olla. Mama lves!


07 elokuuta 2016

Kun uni ei tuu...

Meillä on menossa huonompi univaihe kuin yleensä. Silkki on jättänyt päiväunet nukkumatta, melkein koko viikon ajalta. Yhden kerran sain hänet nukahtamaan viereeni, kun pötkötimme vierekkäin hänen omassa sängyssä (onneksi lasten sängyt ovat leveitä). Toisen kerran Silkki nukahti tänään, kun houkuttelin ja peittelin hänet omaan kärryynsä. Molemmat unet jäivät pituudelta noin puoleen tuntiin. Iltaisin nukahtaminen on käynyt helposti, mutta Silkki on heräillyt pitkin iltaa, ja käytännössä olen istunut puolille öin lastenhuoneessa häntä nukuttamassa. Väsyneenä Silkkiä on tietysti kiukuttanut ja itkettänyt. Ja niin kyllä minuakin. Max puolestaan on nukkunut tyytyväisenä kello 20.00-02.00, ja viettänyt lopun yötä minun vieressä. En oikeastaan raaski siirtää häntä pois, sillä niin tyytyväisenä pieni kiinni kyljessäni tuhisee.

Olen googlettanut omasta mielestäni miljoona eri mammasivustoa, ja vauvasivustoa ymmärtääkseni mistä on kyse, koskien kaksivuotiaan unirytmiä. Ja väitän; universaali totuus on, ettei universaalia totuutta tässä asiassa ole. Ilmeisesti lasten- ja vauvojen uni kuitenkin kiinnostaa monia, sillä aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta.


Kaiken yrittämisen ja miettimisen jälkeen, päädyin kuitenkin samaan kolmeen ratkaisuun jotka meillä ovat toimineet aina:

1. Unohda kaikki ystävälliset ohjeet. Tassutelut, ja oven takana seisominen ei meillä auta. Tunnen oman lapseni ja jos hän ilmoittaa että uni ei tuu, niin luultavasti uni ei silloin tuu. Silloin on helpointa antaa lapsen tulla viereen, ja yrittää unille käymistä myöhemmin uudestaan.

2. Kasvaminen ja oppiminen tapahtuu vaiheittain. Uskon että moni uusi asia, tunne- tai aktiivisuuspuolella vaikuttaa lapsen uneen. Meillä on ollut nyt melkein koko kesän hyvän unen jakso, ja nyt puolestaan viikon verran huono jakso. Jos sen hyväksyy, että huonoja jaksoja tulee - tekee asiasta itselleen helpompaa.

3. Me olemme Mikon kanssa yritetty suhtautua asioihin yksinkertaisesti. Normaalisti meillä lapset nukahtavat omaan yhteiseen huoneeseensa, ja me Mikon kanssa omaan makuuhuoneeseen. Aamulla viimeistään olemme kuitenkin koko kööri samassa sängyssä. Niinä aamuina, kun joku meistä puuttuu on ollut vähän tylsä herätä. Joten, meillä ei ole mitään kiirettä muuttaa tätä tapaa. Se päivä kun saamme taas nukkua Mikon kanssa kahdestaan, tulee varmasti.


04 elokuuta 2016

Kuvamuisto!

Tämä muisto kannattaakin jakaa... Jos voisin niin kuvauttaisin kullannuppujani varmaan joka kuukausi. Lapset kasvavat niin valtavalla nopeudella, ja hetkittäin vasta jälkikäteen huomaa eron edelliseen kuukauteen. Vauhdikkaiden päivien keskellä itselläni kuitenkin usein unohtuu ikuistaa uusia taitoja, sekä lasten kasvua valokuvin. Jopa Maxin kiitoskortit ovat odottaneet tekijäänsä, koska halusin kiitoskortteihin laadukkaan kuvan pienestä. Onneksi sain hyvän vinkin ystävältäni Kuvamuisto -nimisestä yrityksestä. Pienellä varauksella klikkasin facebookin auki, ja varasin ajan valokuvaukseen kahdelle lapselle. Ajattelin että vartissa ei voi tulla hyviä kuvia, mutta väärässä olin .

Valokuvastudiolla oli todella reipas ja hyvä palvelu. Aikataulu piti hyvin paikkansa, ja ennätimme vuoroa odotellessa piirtää hetken sekä syödä keksejä. Valokuvaaja oli ammattitaitonen ja nopea, joka sai Silkinkin rentoutumaan kuvauksessa (pikkuinen osaa jo jännittää). Valokuvaus tosiaan kesti noin 15 minuuttia, ja kumpikin lapsi jaksoi olla kuvattavana hienosti. Pikkuisia taaperoita alkaa olla jo aika haastavaa pitää paikallaan :).

Ja mikä parasta, kiitoskortitkin ovat nyt tehty! Tässä muutama maistiainen Kuvamuiston käsialasta.




Mikäli haluat studiokuvia, ja asut pääkaupunkiseudulla on tässä yksi hyvä vaihtoehto valokuvaukselle

❤ Ajanvaraus tai sen muuttaminen on ajanvarauskalenterin kautta helppoa

 Kuvien otto, sekä toimitus nettikansioon on nopeaa
(saimme valokuvat vuorokaudessa)

 Maksat vain haluamistasi valokuvista, et kuvauksesta



31 heinäkuuta 2016

Ihana kesä!

En vieläkään usko sitä, että heinäkuu on kääntymässä elokuuksi. Tämä kesä on kiitänyt niin nopeaan. Siitä huolimatta että se alkoi jo toukokuussa. Ajattelinkin avartaa ajatuksiani sen verran, että lasken elokuun vielä kesäkuukaudeksi - vaikka kerhot ynnä muut arkirutiinit monilla jo alkavatkin. Mutta mikäs sen ihanampaa kun saada 31 kappaletta lisää kesäpäiviä elämäänsä.

Tänä kesänä olen lukenut kaksi kirjaa; Sophie Kinsella - Hääyöaie. Se oli kutkuttavan naurattavaa hömppää. Juuri sellaista jota tarvitsee seurakseen illan viimeisinä tunteina kun lapset nukkuvat, ja ajatukset ovat melkein unten mailla. Toinen kirja oli seurana aurinkotuolissa, sekin itse asiassa saman kirjailijan kirjoittama; Himoshoppaaja tähtien tiellä. Kirjan sivut ovat nyt ihan käppyrällä, sillä muutama kesäsade yllätti lukijan .

Jännitystä tähän kesään on tuonut kesäpaikan lähistöllä liikkuva karhu, joka ei jostain syystä ihmistä kaihda. Silkin kummitäti joutui luovuttamaan mehevän vattupuskan mesikämmenelle, sekä herkullisen kantarelli -heinikön. Onneksi mitään ei sattunut, ja otso on muuten pysynyt pihapiirin ulkopuolella. Olen silti hieman kahden vaiheilla uskallammeko perheen pienimpien kanssa enää tänä kesänä kesämummolaan.

Lenkkarit olen pukenut jalkaan ainakin kerran viikossa, ja lenkki alkaa lämmöstä huolimatta kulkea mukavasti. Lihaskuntotreeniä saan riittävästi kahta rakasta kahvakuulaa kannellessa, mutta siti...kaipaan salille. Kaipaan sitä tunnetta kun lihakset ovat treenistä väsyneet. Joten, joko lihaskunto osuus on sovitettava kodin seinien sisälle, tai sitten urheiluun on vain varattava hieman enemmän aikaa jotta ennätän salille. Lähinnä nykyisissä urheilukeskuksissa ärsyttää sitoutuminen 12 kuukaudeksi. Välillä on haastavaa sitoutua edes yhdeksi päiväksi .

Kesän positiivisin yllättäjä on ollut ihana Silkkis, joka vain yhtenä päivänä ilmoitti että pissa tulee. Vautsi! Jokainen äiti ja isä tietää, että tämä on hieno juttu :). Meidän pikku prinsessa on oppinut pottailun jalon taidon. Enää meillä on käytössä päikkäripöksyt ja yöpöksyt, eli vaippa. Muutoin mennään uusilla hienoilla pikkuhousuilla jotka ovat suuri ylpeyden aihe.

Parasta näissä päivissä on ollut perheen kanssa yhdessäolo. Olemme olleet ahkerasti mukana Mikon työreissuilla, ja mikään ei voita sitä tunnetta kun mukavan päivän jälkeen kuulen kolme tuhisijaa (Mikko mukaan lukien, joka nukahtaa nykyään salamannopeasti kun saa päänsä tyynyyn) samassa huoneessa. Monesti mieleen hiipii ajatus, että tässä on mun elämäni rikkaus ja rakkaus - kaikki yhdessä huoneessa . Siihen on hyvä nukahtaa.



Onneksi kesää on vielä jäljellä.



17 heinäkuuta 2016

Mmmm...mustikkapiirakka!

Mukavaa sunnuntaita kauniit . Meidän mansikan säilöntä ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Mansikoissa oli useita mustia pieniä kuoriaisia. Mikko ennätti syödä aasialaisen lounaan, ennen kuin huomasimme mansikan sisään kaivautuneet tihulaiset. En ole koskaan ennen tavannut mansikoissa vastaavaa. Ilmeisesti sateinen kesä oli tehnyt tepposet, ja laadunvalvonta jollakin poimijalla pettänyt. Pahoitteluiden kera saimme vaihdettua mansikat uusiin, ja toissa yönä pakastimme niitä puolille öin. Nyt on pakkanen pullollaan herkullisia punaisia mansikoita, nam!

Koska mansikkakakku jäi viikolla haaveeksi, niin leivoin omalla reseptillä mehevän mustikkapiirakan. Tässä resepti myös teille:


Pohja: ❤ 1dl sokeria 2 munaa ❤ 1dl maitoa ❤ 50g voita ❤ 1dl vehnäjauhoja 
❤ 1dl kaurahiutaleita ❤ 1tl leivinjauhetta ❤ 1tl vanilijasokeria

paista 200°C noin 20 minuuttia

Täyte: ❤ 200g kermaviiliä ❤ 1 muna ❤ 3-4dl mustikoita

paista jälkilämmöllä noin 10 minuuttia

Vinkki! Jos haluat nostaa piirakan astetta fiinimmälle tasolle, korvaa maito kermalla ja käytä ainoastaan vehnäjauhoja (2 dl) :).


13 heinäkuuta 2016

Kesäkuulumisia

Hei kauniit! Täällä on onnellinen "kesälomalainen". Ensinnäkin suuret pahoittelut lukijoilleni, sillä en arvannutkaan kuinka kesä vei tämän naisen mukanaan ja blogi jäi ilman huomiotani. Sen sijaan huomiota ovat saaneet omat vanhempani Rovaniemeltä, jotka saimme pitää kylässä melkein koko toukokuun . Extra-huomiota on myös saanut rakas aviomieheni, jonka kanssa yhteistä aikaa talvikuukausina olivat lähinnä sunnuntait. Lapsista nyt puhumattakaan, sekä ystävistä joita olemme kesän aikana tavanneet . Täytyy sanoa että melkein kyynel silmäkulmassa vilkutimme isin töihin maanantaina kun hänen lomansa päättyi. Niin tärkeää ja ihanaa yhteinen vapaa-aika on ollut. Onneksi Mikolla on vielä muutama viikko lomaa säästeltynä syksymmälle. Hehe, ja ehkä kyyneleeseen vaikutti myös aikuisseura, joka on tärkeää oman jaksamisen kannalta...ja kaksi käsiparia yhden sijaan - voi kuulkaa, miten helpolta lastenhoito on tuntunutkaan :)!

Muutamalla lauseella summattuna, olemme kesän aikana saaneet siivottua tonttia rakennusaikaisesta ylijäämäpuusta. Keräsimme niistä pinon ja lahjoitimme pois. Parhaalta tuntui kun puiden noutaja oli jo hyvään ikään ehtinyt herrasmies, joka rakensi puista vaimolleen hissin. Rouva oli loukannut jalan ja hänen kulkua helpottaakseen tuli puulle sekä hissille tarvetta. Nostan aina hattua rakkaudelle sekä pyyteettömälle huolenpidolle . Aivan ihana herra.

Koti on saanut uutta ilmettä sokkeliin. Se on nyt tasoitettu, hiottu, sekä maalattu mustaksi. Terassin kaiteet ovat rakennettu loppuun, sekä kulkuaukkoihin lisätty portit ja verkkoaitaa. Nyt onkin ihanaa avata huoletta ulko-ovi, ja päästää Silkki juoksemaan terassille. Näistä suuri kiitos menee omalle isälleni, jonka kädenjälki näkyy näissä . Muutoin olemme lomailleet, saateltu ystäväpariskunta avioliiton onnelliseen satamaan, sekä grillattu, herkulteltu, uitu ja ulkoiltu koko perheen voimin.

Minun saldona on levänneen mielen lisäksi hiekkalaatikko-rusketus, joka ulottuu jalkoihin ja käsivarsiin :). Keskivartalo on kalpea kuin kalkkuna ja otsaa on suojannut lippis. Toivotaan että lämpöä piisaa ja minäkin ennätän tasoitella väriä. Mutta, nyt Mikko on matkalla kotiin 15kg mansikoita takaluukussa, joten arvaatte varmaan miten meidän iltapäivä sujuu ;).



Olen kuulolla tiiviimmin ❤.
 XOXO

30 huhtikuuta 2016

Vappu!

17 ihanaa hääkutsua, 14 mielenkiintoista maata, 4 yhteistä kotia, ja 7 upeaa vuotta myöhemmin...

Me ollaan tässä . Tosin pikku-Silkki jo nukkumassa :).

Me aloimme Mikon kanssa seurustelemaan vappuna, 1. toukokuuta - seitsemän vuotta sitten . Se on jännittävää huomata jälkikäteen, millaisia päätöksiä on tehnyt ja mihin ne ovat kuljettaneet. Ennen Mikkoa olin jo vähän kyllästynyt sinkkuelämään; samoihin kasvoihin baareissa ja huomaamaan miten monella oli kiire johonkin. Etenemään urallaan, keräämään kokemuksia, matkustelemaan tai vain etsimään jotakin - ehkä eniten itseään, joka kai olikin trendi jossain vaiheessa. Mutta nyt, seitsemän mahtavaa vuotta myöhemmin, voin vain iloita siitä että hyvät kemut ovat vaihtuneet terassin siivoukseen ja lasten nukutukseen.

On tosi mukavaa pystyä sanomaan ääneen, että:
Just nyt, on niin hyvä olla tässä .


Mahtavaa vappua muruset!


29 huhtikuuta 2016

Palloja!

Meillä alkoi vapun juhlinta jo eilen. Silkki sekosi Citymarketissa pallojen määrästä ja antaumuksella selitti muillekin asiakkaille palloja, palloja, palloja...! Voi hyvät hyssykät sitä riemua kun hän sai valita oman pallon kotiin. Ihmettelin vain sitä, että valinta osui kauhakuormaajaan...?. Kotona syy selvisi, sillä pallo kiikutettiin heti Maxille, hokien Vilkun, Vilkun. Pallo oli siis Velkun . Käsittämätöntä että näin pieni ihminen on niin huomaavainen, että valitsee pallon pikkuveljelle. En olisi uskonut näitä taitoja tulevan vielä vuosiin. 


Vanhemmuus yllättää joka päivä uusilla asioilla,
 jos muistaa pitää silmät ja korvat avoinna.


Pieni onnellinen pallon omistaja ❤.


PS. Myös Silkki sai oman poni -pallon :).