Perjantai 13. päivä

Meillä oli eilen todellinen perjantai 13. päivä, joka alkoi heti aamusta. Meidän rakas sai ensimmäisen kolhunsa. Nostin aamulla Silkin syömään rinnalle viereeni, kuten aina teen. Jossain kohtaa olin kuitenkin itse nukahtanut ja pikkuinen jäänyt hereille, ja päässyt pyörähtämään parisängystä alas. Meillä on aina pinnasänky vedettynä kiinni minun puolelle sänkyä, ja pinniksen renkaat ovat lukittuina, jotta sänky muodostaa suojaavan seinän. Tällä kertaa yksi lukoista oli ponnahtanut auki, ja kauimmainen rengas jäänyt lukitsematta, joten sänky ei "pitänyt". Onneksi se kuitenkin hidasti pienen vauhtia, joten näkyviltä kolhuilta ja mustelmilta säästyttiin. Mama sen sijaan sai kolhun sydämeen ja omaantuntonsa. Herranjestas se sattuu itseen, kun pikkuiseen käy kipeää.

Kävimme näyttämässä Silkkiä Tapiolan Pikkujätissä, ja onneksi vastassa oli maailman ihanin kultahapsinen lastenlääkäri. Hän tutki Silkin ja rauhoitteli äidin. Silkki oli täysin kunnossa, ja tuntui kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Yön kuitenkin heräsimme varmuuden vuoksi neljän tunnin välein, jotta saimme tarkistettua, että Silkki hengittää ja on kunnossa. Näitä kuulemma tapahtuu paljon, ja useimmiten vielä niin, että äiti on nostanut vauvan isän puolelle kauemmaksi reunasta. Olin vain aina ajatellut että ei minun vahtivuorolla. Huh, onneksi selvisimme säikähdyksellä ❤. On ne vain niin korvaamattomia, nämä pienet ihmiset, että sitä toivoisi pystyvänsä säästämään heidät kaikilta elämän kolhuilta.

Pohdin aluksi, että viitsiikö tällaista kömmähdystä blogissa kertoa. Ajattelin kuitenkin, että ehkä jotakuta lohduttaa kuulla, että meille kävi näin. Minuakin lohdutti kuulla, että näitä tapahtuu, ja lapsista on kasvanut kolhuista huolimatta ihan fiksuja tyyppejä ❤.

Olo oli kyllä tapahtuneen jälkeen typerä, kuin Pikkujätin kalakoristeella akvaariossa.

♥